Ateljee Desiree

Fabian Suomela perusti valokuvaamon Ouluun vuonna 1897 ja myi liikkeensä muuttaessaan Helsinkiin vuonna 1923 Hannes Vuoristolle. Vuoristo muutti kuvaamon nimen Suomi-Kuvaamoksi. Fabian Suomela palasi kuitenkin Ouluun ja valokuvasi jälleen vuosina 1942-1948. Fabian Erkinpoika syntyi Haukiputaan Kellossa 11.9. 1876 Takkulan tilalla. Pian vanhemmat ja neljä pientä poikaa muuttivat Takkulasta Suomelan tilalle ja sen ajan käytännön mukaan sukunimi muuttui Suomelaksi. Perheen äiti Maria menehtyi vuonna 1879 ja isä Erkki meni uudelleen naimisiin 1881 ja Fabianin lapsuudenperhe kasvoi vielä viidellä uudella sisaruksella. Fabian Suomela kuvasi sekä Oulussa, että Kemissä ja Kokkolassa. 1914 hän mainosti olevansa Suomen ainoa sähkövaloa käyttävä kuvaamo. Kaleva 29.1.1916 Mainos Raahe-lehdessä18.12.1916 Fabian Suomela 50 vuotta Suomen Valokuvaaja -lehti 1.3.1926: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/861649?page=3 Fabianin syntymä: vanhemmat ja perheen 4 poikaa. Haukiputaan rippikirj...

Kävin Oulussa Tullisalissa Antiikki- ja keräilymessuilla. Olen perinyt antiikkigeenin suvultani ja minulla on pitkä lista maltillisista hankinnoista, joten en turhaudu kovin herkästi, jos en löydä mitään ja tällä kertaa en löytänyt mitään mielenkiintoista ostettavaa. Pari kiinnostavaa ja ennestään tuntemaani antiikkikauppiasta oli messuilla, mutta vierailen mieluusti heidän liikkeissään ja messuillehan valikoidaan aina vain pieni määrä tavaraa mukaan. Keräilykohteita minulla kolme: oululaiset vanhat tulitikkuetiketit, erään paikkakunnan vanhat rakennuskuvat ja uusimpana visiittikortit. Tulitikkuetikettien koelmaa en ole kartuttanut vuosiin. Ilahdutin kummisetääni kerran hänen syntymäpäivänään keräämällä hänelle erityisen pienen kokoelman. Se palautui minulle myöhemmin takaisin. Visiittikorteista tein jo joululomalla päätöksen, että kerään vain Oulussa kuvattuja valokuvia. Ajan myötä ihminen nimittäin oppii, että harrastustaan pitää pystyä rajaamaan, muuten löytää helposti itsensä tilan...

Oulunläänin talousseura järjesti Oulussa Maanwiljelys- ja Teollisuusnäyttelyn 26.-28.9.1888 Heinätorin  kansakoululla ja maneesissa. Valokuvaaja Ina Liljeqvist osallistui myös näyttelyyn. Visiittikorttien takaosassa oli erityinen tunniste, mistä tiesi, että valokuva oli otettu näyttelyssä. 27.9.1888 Sanomalehti Kaiku Tuntemattoman miehen kuva, joka on otettu maatalousnäyttelyssä. Tämä visiittikortti ei ole perhealbumista, vaan löytä Antiikki- ja keräilytapahtumasta. Kaiku 4.10.1888. Rouva Ina Liljeqvist palkittiin valokuvista. Näyttelyn kolmena päivänä kävi yleisöä noin 4100. Ensimmäisenä päivänä noin 700 henkilöä, toisena päivänä noin 2600 henkilöä ja kolmantena päivänä noin 800 henkilöä. Ensimmäisenä päivänä piletti maksoi tapahtumaan 1markan ja kahtena viimeisenä päivänä puolimarkkaa. Kaikkiaan lipputuloja kertyi noin 2500 markaa.  LÄHTEET: https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/69412?term=maanwiljelysn%C3%A4yttely&page=1 https://digi.kansalliskirjasto.fi...

Valokuvan ajoitus voi olla haasteellista. Tutkin pitkään henkilön kuvaa ja välillä toivoin, että minulla olisi apuna toiset tarkat silmäparit. Kuka hän on ja mitä valokuva haluaa kertoa meille ja mitä se kertoi aikoinaan muille? Kuvan tyyli ja aikakausi: visiittikortti on tyypillinen 1800-luvulle sijoittuva tyylin perusteella. Kuva on otettu Ina Liljeqvistin valokuvaamossa Oulussa. Valokuvaamo aloitti toimintansa 1885 ja toiminta päättyi 1817. Kuvattavan vartalo on hieman kääntynyt vasemmalle ja kasvot voimakkaammin oikealle.  Taustaa on pehmeästi häivennetty. Ja koska minulla ei ole nyt alkuperäistä kuvaa kädessäni, joudun luottamaan, että otin puhelimellani oikeassa järjestyksessä albumista kuvia.  Visiittikortin takana on Ina Liljeqvistin kuvaamon kaunis logo ja kaksi pientä yksityiskohtaa, joista toinen paljastaa visiittikortin valokuvausvuoden. Oulussa on järjestetty maanviljelysnäyttely vuonna 1888. BINGO!     Tässä vaiheessa tarkastelen albumin aukeamaa, ...

Regina Maria Liljeqvist os. Willgren, kutsumanimeltään Ina, syntyi Oulussa 7.9.1849. Inan isän, satulamaakarin kotona majoittui kesäisin kierteleviä valokuvaajia ja Ina innostui heidän työstään, niin että naimisiin mentyään perusti oman valokuva-ateljeensa nimellä Ina Liljeqvist & Co. Ateljee aloitti toimintansa 1885 ja lopetti 1917. Vuonna  1913 Ina myi ateljeensa Betty Nybergille os. Kansanniva myöh. Lastumäki ja Sofia Kuivalalle. Satulamaakarin perhe Oulussa vuosina 1844-1850 Liljeqvistin koti tuhoutui 1944 Oulun pommituksissa ja ateljeen negatiivit harmillisesti tuhoutuivat. Mutta visiittikortteja on säilynyt paljon Oululaisissa kodeissa.  Kaikki visiittikortit ovat sukuni albumeista tai muuten keräämiäni. Harmillisesti vain muutamissa on nimet ja aikaa on kulunut liian kauan, jotta kukaan enää tunnistaisi henkilöitä. Aikoinaan he kaikki olivat niin tuttuja, ettei nimiä tarvinnut kirjoittaa ylös.  Olen haastanut itseni, että henkilöille löytyisi nimi ja yhteys suk...

Visiittikortit olivat aikansa valtava sosiaalinen ilmiö 1860 -luvulta aina 1920-luvulle. Omasta valokuvasta tuli eräänlainen käyntikortti, joka ei enää ollut vain harvojen sosiaalisen ja taloudellisin perustein saatavilla. Alkuun 12 valokuvaa maksoi Helsingissä 10 hopearuplaa, mutta halpeni nopeasti.  Uusi valokuvaustegnologia mahdollisti 1854 alkaen ranskalaisen valokuvaajan Disdérin keksinnön myötä ottaa yhdelle lasilevylle jopa 12 kuvaa, josta ne veostettiin paperille. Kuvat liimattiin koville pahvitaustoille.  Visiittikortin taustapuolelta ja usein myös kuvan alareunasta saattoi selvittää ateljeen nimen, missä kuva oli otettu ja ne toimivat samalla aikansa mainoksina valokuvaamoille.

Löysin joululomalla huvilalta vanhoja 1800-luvun ja 1900-luvun alun valokuvakansioita, jotka sisälsivät visiittikortteja. Lumouduin valokuvista niin paljon, että luin kaiken, mitä vanhoista valokuva-ateeljeista oli mahdollista löytää ja päätin jakaa blogin kautta sekä kuvia, että tietoa. Lämpimästi tervetuloa siis Ateljee Desireehen!