Visiittikortit olivat aikansa valtava sosiaalinen ilmiö 1860 -luvulta aina 1920-luvulle. Omasta valokuvasta tuli eräänlainen käyntikortti, joka ei enää ollut vain harvojen sosiaalisen ja taloudellisin perustein saatavilla. Alkuun 12 valokuvaa maksoi Helsingissä 10 hopearuplaa, mutta halpeni nopeasti.
Uusi valokuvaustegnologia mahdollisti 1854 alkaen ranskalaisen valokuvaajan Disdérin keksinnön myötä ottaa yhdelle lasilevylle jopa 12 kuvaa, josta ne veostettiin paperille. Kuvat liimattiin koville pahvitaustoille.
Visiittikortin taustapuolelta ja usein myös kuvan alareunasta saattoi selvittää ateljeen nimen, missä kuva oli otettu ja ne toimivat samalla aikansa mainoksina valokuvaamoille.

Comments
Post a Comment